maanantai 9. joulukuuta 2013

Pientä lintuilua


Lintuilin eilen Lahdessa ns. Polttimon sulalla.


Paikalla oli muun muassa sorsia, kaksi kyhmyjoutsenta (Cygnus olor/Mute Swan) ja nuoria kalalokkeja sekä nuoria harmaalokkeja (jos nyt määritin oikein nämä nuoret lokit)


Toinen kyhmyjoutsen näytti olevan rengastettu:


Renkaasta ei valitettavasti näy juuri tietoja:


Paikalliset lintuharrastajat lienevät kuitenkin kaukoputkillaan nähneet koko renkaan.


Aikuiset lokit ovat upean näköisiä, kun ne kaarrellen liitävät tuulessa. Nuorten lokkien väritys puolestaan tekee niistä suloisen, ja samalla kuin herkästi haavoittuvaisen oloisia:






lauantai 23. marraskuuta 2013

Toukokuussa II


Toukokuun 11. klo 07:05

 

Klo 19:32

 

Toukokuun 12. klo 06:40 Kiiliäisvuorella

 

Klo 06:59

 

Klo 07:09 Kiiliäisvuorella

 

Klo 10:31

 

Toukokuun 13. klo 07:10

 
Klo 07:54

 

Toukokuun 14. klo 10:54 Linnaistensuolla

 

perjantai 22. marraskuuta 2013

Toukokuussa I


2. toukokuuta klo 06:19

 

3. toukokuuta klo 06:24

 

Klo 06:49
 


9. toukokuuta klo 18:58
 


Klo 18:58

 

Klo 18:59

 

10. toukokuuta klo 10:35

 

Klo 10:47


Klo 11:04



Klo 11:07



Klo 11:07



Klo 18:45



Klo 18:57



Klo 19:23
 

Kuvat saa isommaksi klikkaamalla jotakin kuvaa.

lauantai 16. marraskuuta 2013

Töyhtötiainen


Viime postauksessa mainitsemani ruokintapaikka Sotkamossa on pihapiirissä, jonka ympärillä on havupuita kasvava metsä. Niinpä ruokintapaikalle muiden tiaisten tavoin lensi myös töyhtötiaisia (Parus cristatus/Crested Tit), jotka ovat metsälintuja, eivätkä varsinaisesti pihapiirin lintuja.


 Töyhtötintit ovat töyhtönsä tähden hellyttävän näköisiä tapauksia.




Niitä on myös helppo katsella, kun ne käyvät ruokinnalla, koska ne eivät ole kuin talitintit, jotka eivät viivy sekunnin sadasosia pidempään paikoillaan. Töyhtötintit ovat talitinttejä rauhallisempia ja malttavat olla hetken yhdessä paikassa aloillaan



Kuvat on kuvattu ikkunan lävitse 19.10.
Perustietoa töyhtötintistä LuontoPortissa.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Tiaiset ruokinnalla


Lunta ei ole vielä pysyväksi satanut, paitsi – pohjoisessa lumi taitaa alkaa jo pysyä, mihin antaa viitteitä Kilpisjärven kelikamera Saanalle.

Lintujen ruokinnat on kuitenkin jo aloitettu, vaikkei pakkastakaan ole. Mallaa ulkoiluttaessa olen nähnyt lähimetsissä useita lintujen ruokintapaikkoja. Jokaisessa niissä näyttää olevan sama tilanne: oravat kiipeilevät ruokintatelineisiin ja popsivat parhaat päältä.

 
Samoin kävi ruokintapaikalla Lahdessa. Siellä oravat ensin irrottivat ruokintapöntön kannen ja lopulta ne jyrsivät ruokintapöntöstä siementen ulostuloaukotkin niin isoiksi, että koko ruokintapönttö piti poistaa ja vaihtaa uuteen. Useilla ruokintapaikoilla Lahdessa sama ongelma: oravat rikkovat ruokintatelineitä ja vievät lintujen ruoat.

 
Piipahdin Sotkamossa lokakuussa, jolloin muutaman päivän satoi lunta. Maisema muuttui hetkiseksi talviseksi. Sain olla mukana laittamassa linnuille ruokintatelineitä. Ja, eipä mennyt kauan aikaa, kun talitintit, sinitintit, hömötiaiset (Parus montanus/Willow Tit), muutamat kuusitiaiset ja töyhtötiaiset saapuivat paikalle.

 
 
Linnut olivat kuin karkkikaupassa: tuijottivat siemeniä innoissaan tovin kuin epäillen näyn todellisuutta.

 
Ja sitten poimivat siemenen nokan väliin ja lensivät pois – palatakseen takaisin hetkisen kuluttua.


 
 

Perustietoa hömötiaisesta LuontoPortissa.

Kuvat otin ikkunan lävitse 19.10. Sotkamossa. Kuvat saa isommaksi klikkaamalla jotakin kuvaa.

 

tiistai 12. marraskuuta 2013

Kesykyyhky


Kesykyyhkyt (Columba livia domestica/ Rock Dove) eli pulut ovat kaupungeissa toisille riesa ja toisille ilo. Ja, nehän eivät oikeastaan muualla eläkään kuin kaupungeissa – tai ainakin ihmisasutuksia lähellä, sillä metsälintuja ne eivät ole.

 
Kesykyyhkyjen sulkien ja höyhenten väritys on mitä moninaisempi. Seurailin 2.11. Lahden kaupungintalon tornin katolla lepäileviä kesykyyhkyjä. Niissäkin näkyi värivaihtelua melkoisesti, yhdestä lähes valkoisesta harmaan ja ruskean eri sävyihin.

 
Yksi kyyhky kiinnitti huomiota erityisesti. Se oli vaalean ruskea ja sen pyrstö oli hyvin vaalea. Sen pääkin näytti hieman pienemmältä kuin muiden kyyhkyjen. Ajattelin sen ehkä olevan turkinkyyhky tai uuttukyyhky, mutta tarkempi havainnointi näyttää, että tavallinen kesykyyhky se sittenkin olisi…  Alla pari kuvaa siitä.

 
Eilen Helsingissä kotiparvekkeelta alkoi yhtäkkiä kuulua räminää. Katsoin ikkunasta ja huomasin yhdestä avoimesta lasista lentäneen pienehkön kesykyyhkyn sisälle parvekkeelle. Kuvasin sitä ikkunan lävitse.

 
Kävin aukaisemassa parvekkeen lasitukset, jotta lintu lentäisi pois, mutta eihän se pois lentänyt. Se ei ollut pökerryksissä, eikä loukkaantunut, vaan vireän oloinen. Kenties se katseli lasista heijastuskuvaa itsestään ja luuli kuvaansa toiseksi linnuksi? Niinpä odottelin rauhassa, että se viimein lähtisi ihan omin neuvoin. Odotus kesti lähes 1,5 tuntia ennen kuin se lensi pois. Jälkeensä se jätti sinne tänne parvekkeelle omia pieniä pläjäyksiään.

 
Minullapa oli siis oiva tilaisuus tutkia kyyhkyä läheltä. Sen nokka on melko komea – kyömynokka. Ja, nokassa erottuvat sieraimet hyvin. Olen lukenut jostakin (tai kuullut jollakin lintukurssilla), että kyyhkyillä olisi sierainten suojana ns. vahanahka. Vahanahka on aikuisilla kyyhkyillä valkoinen ja se juuri saa nokan näyttämään kyömyltä. Poikasilla ei vielä ole vahanahkaa.

 
Tämän kyyhkyn sulat ja höyhenet näyttävät kuin se olisi nuori kyyhky. Kesykyyhkyt munivat syksyisinkin, ja kuulemma saattavat munia jopa talvellakin. Minusta tällä kyyhkyllä ei ole vielä kunnollista vahanahkaa nokassaan, mikä viittaisi siihen, että se olisi poikanen. Toisaalta, minulla ei ole juuri omaa vertailukohtaa kyyhkyjen vahanahkojen koosta ja muodostuksesta – joten en ihmettelisi, jos joku kokeneempi sanoisi tällä olevan selkeä vahanahka… Ainakaan tällä kyyhkyllä ei ole sellaista vahanahkaa, jota näkee optimaalisissa valokuvissa aikuisista kyyhkyistä. Mutta, kyömyhän tällä linnulla nokassaan kyllä on!

 
Kun poikanen on noin 1-3,5 kuukautta vanha se vaihtaa silmien väriä tummasta punaiseksi. Tuossa vaiheessa sen silmä on melko oranssi. Aikuisella kesykyyhkyllä silmä siis on punainen. Kuvissa linnulla on melko punaiset silmät – en sanoisi niitä enää oransseiksi.

 
Jos lintu siis olisi poikanen, ei se silmien värin perusteella ainakaan olisi 3,5 kuukautta nuorempi. Vaan, toisaalta, minulla ei ole vertailukohtaa kesykyyhkyjen silmien väreistä, joten en tiedä missä menee oranssin ja punaisen raja, kun on kyse niiden iiriksen väristä…

 
Selkeän punaisenpunainenkaan, kun tuon linnun iiriksen väri ei ole, eikä selkeä oranssikaan…

 
Tämän pienikokoisen kyyhkyn jalat näyttivät omituisilta, koska kaikissa varpaissa ei näyttäisi olevan kynsiä:

 

P.S
Lintuopas kertoo kesykyyhkyn polveutuvan kalliokyykyistä (Columbia livia/Rock Dove). Nykyisin kalliokyyhkyjä on Välimeren aluilla ja Länsi-Euroopan kalliorannoilla. Kalliokyyhkyjä on pidetty kyyhkyslakoissa (kirjekyyhkyt, kyyhkykilpailut) ja niistä aikojen kuluessa vapautetut kyyhkyt ovat muodostaneet kesykyyhkyjen kannan.