Varpunen kesäaamuna

Eilen aamulla...

Kuvat saa isommaksi klikkaamalla hiirellä kuvaa.

Lintuilukoira

                                            Malla viettää tänään yksivuotissyntymäpäiviä.

Vesilintujen talvehtimisalueen muutoksista

Ilmastonmuutos vaikuttaa muuttolintujen muutto-, talvehtimis- ja pesimiskäyttäytymiseen. Helsingin seudun lintutieteellisen yhdistyksen Tringan jäsenlehdessä (2/2013) kerrottiin tutkimuksesta, jossa todettiin vesilintujen talvehtivan yhä pohjoisempana.

 

Erityisesti telkkä, isokoskelo ja tukkasotka (Aythya fuligula/Tufted Duck) jäävät yhä runsaammin talvehtimaan Suomeen sekä Ruotsiin.

 

Tringan uutisessa kerrotaan, että kyseisten lajien talvehtimismäärät Suomessa ja Ruotsissa ovat viimeisen 30 vuoden aikana kasvaneet päälle 130 000 yksilöllä. Talvehtimisalueiden eteläreunalla, Ranskassa, Irlannissa ja Sveitsissä, määrät ovat pudonneet noin 120 000 yksilöllä.

 

Suomessa tukkasotkan talvehtimismäärät ovat monikymmenkertaistuneet.

 

Kuvat otin Hailuodossa 9.6.

 

Tiira

Tiirojen ulkomuoto on upea. Ne ovat linjakkaita ja äärimmäisen sopusuhtaisia. Niiden koko olemus on niin täydellisen dynaamisesti lentämiseen kehittynyt.

 

Tiirat lentävätkin mielettömän pitkät matkat – kaksi kertaa vuodessa. Lapintiira voi edestakaisilla muuttomatkoillaan lentää 80 000 kilometriä, sillä ne talvehtivat Etelämantereella.

 

 

Kalatiirat (Sterna hirundo/Common Tern) talvehtivat muun muassa Etelä-Afrikassa. Tällä hetkellä lintujen pisimmän muuttomatkan ennätystä ylläpitää muuan kalatiira, joka oli rengastettu vuonna 1996 Keski-Suomessa. Seuraavana vuonna kyseinen tiira havaittiin Australian kaakkoisrannikolla. Yhdensuuntainen muuttomatka oli 26 000 kilometriä.

 

 

Tiirat ovat pitkäikäisiä. Kalatiirat elävät jopa yli 20-vuotiaiksi. Vanhin Suomessa rengastettu kalatiira oli 25 vuotta vanha.

 

 

Kuvien tiira lienee kalatiira. Kalatiira ja lapintiira ovat kovin samannäköisiä. Erotukseksi, lapintiiralla on kuitenkin muun muassa pidempi pyrstö kuin kalatiiralla. Kuvat otin 4.7. Lahdessa Alasenjärvellä. Ja, kuvat saa isommaksi klikkaamalla hiirellä kuvaa.

 

 

Peustietoa kalatiirasta löytyy esimerkiksi Luontoportista.

Tunnistamaton

Mieltä on jäänyt keväältä asti vaivaamaan kaksi lintua, joita en tunnista. Linnut ovat sekametsässä Lahdessa. Lähellä pesii mustarastaita, räkättirastaista ja punakylkirastas.

Nämä kaksi havaitsemaani lintua käyttäytyivät hyvin eri tavoin kuin edellä mainitut rastaat. Nämä linnut ovat arkoja. Ne piiloutuvat välittömästi kun havaitsevat ihmisen, eivätkä ne ole muiden rastaiden tavoin pitäneet ääntä.

 

 

 

Kuvat otin aamulla 12.5. Kyseinen lintu jähmettyi paikoilleen, kun havaitsi minut. Toinen oli ihan lähellä puussa piilossa. Kun lopulta vähän liikahdin, ne molemmat lensivät äänettömästi pois, piiloon.

 

 

Lintu on korkeintaan punakylkirastaan kokoinen. Saattaa olla jopa hieman pienempi. Sillä on erittäin vahva nokka: nokan harja pyöristyy. Ja, sen silmät ovat suuret. Suuri silmäiset linnut ovat yleensä hämäräaktiivisia lintuja. Voimakas nokka ja suurisilmäisyys hämmästyttävät minua, enkä kykene tekemään tunnistusta. Sen väri takaapäin oli hyvin tasainen. Sivulla oli selkeä valkoinen juova. Kurkussa on likaisen valkoista. Kuvat saa isommaksi klikkaamalla hiirellä jotakin kuvaa.

 

 

Pikkutikka

Ei kahta ilman kolmatta! Jos tiklit ja harmaapäätikat ovat riemastuttavia puutarhavierailijoita, niin tämänpäiväinen vierailija on tähän mennessä kaikkein huikein. Pikkutikka (Dendrocopos minor/Lesser Spotted Woodpecker) saapui puutarhaan!

 

Tikoista pikkutikka on ehdoton suosikkini. Ja, muutenkin se kuuluu suosikkilintuihini. Tässä Lahden havaintopaikassa pikkutikka oli aina ennen vakituinen kävijä, sillä se pesi lähellä. Kahteen viime vuoteen pikkutikkaa ei ole näkynyt, kunnes sitten tänään se saapui ääntä pitäen!

Keväällä ja alkukesällä kuulin metsässä pikkutikkojen äänen noin sadan metrin päästä tästä havaintopaikastani, mutten nähnyt niitä. Oletan niiden pesineen. Toivottavasti tämän päivän pikkutikkavierailija liittyy juuri poikasaikaan: poikaset lentelevät etäämmälle pesistään ja emot lentelevät niiden perässä.

 

Toivon, että aiempien vuosien pikkutikkatavat palautuisivat: pikkutikka lentäisi päivittäin puutarhaan omenapuuhun!

Pikkutikkakanta on ollut laskusuunnassa. Ja, sekin kuuluu niihin lintuihin, joiden pesimäaikaishavainnot tulee ilmoittaa lintutieteelliselle yhdistykselle. Ensi talvena aion satsata linturuokinnassa erityisesti tikkojen ruokintaan!

Alla kuvasta huomaa kuinka hyvä suojaväri pikkutikalla on omenapuussa. Samalla kuvasta saa käsitystä pikkutikan pienuudesta.

 

Pikkutikan levinneisyyskartasto Lintuatlaksessa.

Perustietoa pikkutikasta Luontoportissa.

Harmaapäätikka

Tiklien lisäksi olen riemastunut Lahden havaintopaikassa myös harmaapäätikasta (Picus canus/Grey-headed Woodpecker).

 

Sillä on ilmeisesti onnistunut pesintä. Alueella liikkuu kaksi harmaapäätikkaa, joista toisen oletan olevan poikanen.

 

Ne kommunikoivat keskenään voimakkailla merkkiäänillä, joten niiden läsnäolo on helppoa havaita.

 

Kun puutarhassa ei ole ihmisiä, niin harmaapäätikat uskaltautuvat  omenapuihin ruokaa etsimään. Silloin niitä on mukava katsella sisältä ikkunan lävitse, sillä ne ovat noin 5-7 metrin etäisyydellä.

Alla olevan kuvan, kuvasin ikkunan läpi.

 

Perustietoa harmaapäätikasta Luontoportti-sivustolla.

 

Tikli Lahdessa

Lahden havaintopaikassa ei ole suuria ihmeellisyyksiä näkynyt (paitsi, kaksi käenpiikaa). Vaan tänään tuli todellinen yllätys. Näin tiklin (Carduelis carduelis/European Goldfinch).

 

Ja, heti perään tiklin poikasen.

 

 

Olin parhaillaan puhelimessa, mutta viittelöin Pirkolle, joka ei ollut tänä vuonna vielä tikliä nähnyt. Pirkko kiirehti paikalle, minun puhuessani puhelua, jota en voinut keskeyttää. Ja, Pirkko napsi kivoja kuvia heti havaittuaan tiklin puutarhassa.

 

Kyseisessä havaintopaikassa ei ole aiemmin tiklejä näkynyt ja siksipä riemastus oli suuri. Koska tiklillä oli poikanen, on sen pesä lähellä!

 

 

Kun emo ruokki poikasta, minä (joka olin saanut puheluni päättymään) vain katsoin ihastuneena ja toistin toistamistani jotakuinkin tähän tapaan ”aivan ihana, onpa huikea, onpa ihana”. Poikanen oli kuin kaunis kolibri, kun se räpytti paikoillaan siipiään ottaessaan emonsa nokasta ruokaa!

 

Pirkko otti ruokintahetkestä kuvia. Aina lintuja katsoessa, joutuu valitsemaan, katsoako lintuja vai kuvaako niitä. Nyt oli helppoa vain katsella, kun Pirkko otti hetkessä kuvia! Kaikki kuvat on otettu ikkunan lävitse (ja kuvat saa isommaksi klikkaamalla hiirellä jotakin kuvaa).

 

 

Lahdessa tiklin pesimäaikaiset havainnot tulee ilmoittaa lintutieteelliselle yhdistykselle, sillä tikli ei ole vielä Lahdessa kovin yleinen pesijä.

Helsingissä olen tämän vuoden aikana nähnyt runsaasti tiklejä, joten periaatteessa tiklihavainto itsessään ei ole niin innostava. Vaan, kun näin sen Lahden havaintopaikalla, riemastus oli, ja on, suuri! Tiklit olivat havaintopaikassa melko pitkään. Myöhemmin tänään kuulin havaintopaikan viereisestä metsäkaistaleesta tiklien laulua. Ensin ajattelin niiden olevan viherpeippoja, mutta pian huomasin, että laulun välissä tuli selkeä tiklutus. Pirkko teki saman huomion.

 

 

Lahden havaintopaikalla on myös eräs pikkulintu, joka on laulullaan herättänyt ihmisissä kummastusta ja mielenkiintoa. Eräs ihminen havaitsi kyseisen laulun ja saattoi minutkin sitä kuulemaan. Olen käynyt lävitse kaikki mahdolliset linnunlaulutiedostot löytääkseni laulun, mutta en ole vielä kyennyt tunnistamaan laulajaa. Seuraavaksi kai olisikin siirryttävä niihin linnunlaulutiedostoihin, jotka eivät olisikaan enää mahdollisten joukossa, vaan tälle alueelle epätavallisten laulajien joukossa…

Tiklin levinneisyyskartta Lintuatlaksessa.

Perustietoa tiklistä Luontoportissa.