Kevät fiiliksiä

Kaikki tavalliset ”peruslinnut” ovat tulleet jo ajat sitten.

Viime viikonloppuna Lahden havaintopaikalla tapahtui. Käet saapuivat perjantaina. Kysyin paikalliselta asukkaalta olivatko käet tulleet alueelle jo aiemmin viikolla, mutta hän vahvisti niiden aloittaneen kukunnan ja liikkumisen perjantaina. Muutama käki oli aivan havaintopaikan läheisyydessä. Toivon, että saisin myöhemmin kesällä nähdä käen poikasen jonkin linnunpöntön lähistöllä…

Lauantaina aloittivat tiltaltit (pajulintuja oli tullut jo aiemmin). Ehkä ne olivat saapuneet yöllä, sillä aiempina päivinä ne eivät vielä laulaneet. Havaintopaikalla ja lähimetsässä havaitsin kuuden eri tiltaltin laulavan. Se on upeaa, sillä edellisenä vuonna en tiltaltteja siellä juuri kuullut. Myös sirittäjä alkoi laulaa lähimetsässä lauantaina.

Hämmästelin, kun näin viherpeipon poikasten jo lentäneen pesästään. Lintukirja kuitenkin kertoo viherpeipon munivan maalis – huhtikuussa. Naaras hautoo munia noin 14 vuorokautta. Poikaset lentävät pesästä pois noin 18 vuorokauden ikäisinä.

Viherpeipot olivat koko talven ruokinnalla. Ne myös söivät ahkeraan ruusuaitaan jätettyjä ruusunmarjoja. Kuvat Lahden havaintopaikalla maassa ruusunmarjoja syövistä viherpeipoista otin 22.3.

Tänään aamulla kotona Helsingissä Mallan kanssa aamulenkillä oli upeaa. Satakielet olivat saapuneet. Reittimme varrella lauloi joka paikassa satakieliä. Todennäköisesti ne olivat pelmahtaneet paikalle edellisenä yönä, sillä eilen illalla en kuullut niiden laulavan. Tänään oli oikea satakielten aamu!

Olen ollut aika rankasti sairas tammikuun loppupuolelta alkaen. Aleksi Lehikoisen vetämä Linnuston laskentakurssi oli mielettömän antoisa. Valitettavasti vaan en kyennyt huonon kuntoni takia olla joka luennolla paikalla. Maastodemoissa olin mukana – tosin niistäkin lähdin noin 30 – 40 minuuttia ennen varsinaista lopetusta, sillä fyysinen oloni meni aika heikoksi.

Nyt olen ollut viikon verran huomattavasti paremmassa kunnossa, ja odotan vaan, että olisin jo siinä kunnossa, jotta uskaltaisin yksin lähteä lintuilemaan.

Huhtikuun 27. kävin Pirkon kanssa Iitissä Mukulanlahden lintutornilla. Sinne on parkkipaikalta hyvä kävellä huonompi kuntoisenkin, koska matka taittuu tasaisesti pitkospuita. Itse torni vaan oli minulle saavuttamaton, koska porrasaskelmat olivat liian korkeat kunnolleni. Tornin vieressä oli ruokintapaikka, jossa edelleen kävi lintuja. Järven rannalta myös näkyi hanhien upeita parvia. Näin elämäni ensimmäiset tundrahanhet (Anser albifrons/Greater White-fronted Goos) tavalla, että voin olla varma niiden määrityksestä. Tosin, hanhia oli paljon, ja kaikkia en tunnistanut. Huomasin myös, miten vaikea on erottaa tundrahanhia kiljuhanhista. Tiedä vaikka joukossa olisi ollut myös kiljuhanhia…

Hanhet olivat matkalla pohjoiseen ja tundralle. Upean näköisiä parvia. Onneksi Pirkko tornissa otti niistä kuvia. 

Perustietoa tundrahanhesta: Luontoportti.