Lokkien tunnistamisesta

Ihailen niitä, jotka tunnistavat lokit lokkien joukosta. Ornitologien ja lintuharrastajien joukossa on paljon sellaisia asiantuntijoita, jotka käyvät kaatopaikoilla säännöllisesti havainnoimassa lokkeja. Ja, niistä suurista lokki määristä he kykenevät löytämään jopa harvinaisia lokkeja – jos niitä sattuu olemaan paikalla.

Minulle lokkien tunnistaminen on tuskallisen vaikeaa. Olen joskus vuosien mittaan päättänyt opetella niiden tunnistamista ja sitä tarkoitusta varten olen valokuvannut paljon lokkeja. Kuitenkaan en ole jaksanut tai ehtinyt perehtyä, päätöksestäni huolimatta, aiheeseen. Niinpä ihan tavallisten lokkien tunnistaminen on minulle useasti yhä hankalaa.

Näissä kuvissa on Vanhankaupungin koskella kuvaamani, isokokoinen lokki syömässä saalistaan. Rajaisin tunnistamisen alun harmaalokki, merilokki ja selkälokki akselille. Päädyin harmaalokkiin. Merilokki on ehkäpä isompi. Selkälokilla olisi keltaiset silmät.

Koska aurinko paistaa sopivasti, on vaikea määritellä kuvieni lokin jalkojen väriä. Harmaalokilla jalat ovat vaalean punertavat. Se silmän värikalvo ”muuttuu vähitellen nuoren tummanruskeasta vanhan vaalean keltaiseksi ja silmä näyttää kauempaa poikkeuksetta vaalealta” (Lintuopas). Kuvieni linnun silmät näyttävät vaaleilta.

Nokassa on oranssinpunainen täplä kuten on kylläkin myös merilokilla ja selkälokilla.

Harmaalokin punainen täplä kehittyy sen kolmannen talven aikana.

Tämän postauksen teen pienellä näytöllä, enkä oikein voi tietää kuvien laadusta… Toivottavasti ne eivät ole kauhean epäselviä…