Valkoposkihanhet syksyllä

Linnut ovat parveutuneet.

Viikin pelloille kokoontuu tuhatmäärin valkoposkihanhia. Aamusta myöhäiseen iltaan ne lentävät pienissä parvissa pelloilta Vantaanjoen vartta toisille pelloille, ja sieltä taas takaisin Viikin pelloille. Ne lentävät edestakaisin kotini ylitse. Aamusta iltaan kaakattavat lentäessään. Ja, minä katselen niitä ihaillen.

Näissä suurissa hanhiparvissa on jotakin hyvin voimakasta. Niissä on voimakas ja kaunis syksyn tunnelma.

Jossakin vaiheessa, myöhemmin syksyllä, ne kaikki katoavat yhdellä kertaa. Tulee täysi hiljaisuus.

Se hiljaisuuskin on voimakasta ja koskettavaa – sillä päivittäinen kaakatus on ollut niin äänimaailmaa hallitsevaa, että sen loputtua kaikki, koti kadut metsät, kaikki tuntuu niin hiljaiselta. Silloin tietää, että on syksy, vaikka ei tietäisikään, mitä syksy on, tai mitä syksy tuo.

Kuvasin eilen nämä kuvat.