keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Harakanpesä II



Harakat ahkeroivat ja naarasta näki yhä harvemmin, sillä se ahersi pesän sisällä asettamassa risuja paikoilleen.

14.3.

Vaikka harakka kantoikin yhä risuja pesätarvikkeiksi, ne siirtyivät jo kantamaan pesäänsä myös savea. Nokallaan harakat nyhtivät maasta heinätuppojen ohella savea. Savesta naaras rakensi pesän sisällä kunnon lattiaa.

14.3.


Pesän valmistuminen oli käsillä. Risuja vietiin pesälle yhä harvemmin, mutta savea sen sijaan harakka sinne nokassaan kuljetti.

14.3.

Pesä oli kuta kuinkin valmis ja harakat selvästi tyytyväisiä aikaansaannokseensa. Pian alkaisi muninta ja hautominen.

14.3.

Aamulla 16. maaliskuuta ikkunasta katsahtaessani, katseeni hakeutui harakan pesälle kuten joka aamu, kun olin Lahdessa. Katselin sitä hymyssä suin, sillä pesä oli mahtava pallo ja valmiina itse pesintään.


Aamupalan jälkeen menin lintuilukoira Mallan kanssa aamulenkille. Ja, kun palasin sieltä, sain heti kuulla uutisen. Harakanpesää ei enää ole. Huoltomies oli juuri hetkeä aiemmin käynyt tuhoamassa pesän ja hän oli vienyt koko pesän pois. Katsahdin ikkunasta harakanpesälle:

16.3.

En jaksanut uskoa näkemääni. Ja, kun harakat lensivät pesälleen, minä romahdin.

16.3 aamupäivä

Harakat lensivät tyhjään pesäpuuhunsa ja ikään kuin etsivät pesäänsä. Ne olivat selvästi hyvin hämmentyneitä.

16.3. aamupäivä

Minä aloin itkeä. Ensin ihan hiljaa, mutta seuratessani koko aamupäivän harakoiden tilannetta ja niiden hämmennystä, minä ratkesin ihan kokonaan. Itkin kuin putous. Tai tuuli.

16.3. aamupäivä

Kirjoitin meiliä talon kiinteistöhuoltoon. Kirjoitin, että juuri valmistuneen harakanpesän tuhoaminen ei ole eettisesti oikea ratkaisu päästä eroon pihapiirin linnuista. Että, jos kyseisessä taloyhtiössä ei tykätä linnuista pihapiirissä, niin heidän tulisi talven aikana kaataa pihaltaan kaikki puut ja pensaat, mitkä soveltuvat lintujen pesimäpaikoiksi. Että lintuja ei voi karkottaa siten, että annetaan niiden rakentaa pesä ja sitten tuhotaan se pesä. Juuri valmistuneen pesän tuhoaminen on väärin.

16.3.

En minä lähettänyt sitä meiliä. Minä itkin ja väsyin. Harakatkin lensivät pois. Ja, minä menin kotiin Helsinkiin.

5 kommenttia:

  1. Voi EI, miksi? Olisit vaan laittanut sitä postia menemään. Kyllä ihminen sitten osaa olla itsekäs ja kuvitella olevansa koko maailman herra joka määrää kaikesta. Surettaa ja suututtaa...Jokohan naaras ehti munimaankin:((

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä miksi. Voin arvailla. Ehkä autojen omistajat halusivat ne pois siitä kakkimasta? En tiedä.

      Naaras oli enimmäkseen pesän sisällä. Arvelisin sen kuitenkin rakentaneen yhä pesää sisältäpäin. Luulen siis, että munia ei vielä ollut. Se on arveluni, ei tieto.

      Käsittääkseni on rikos hajottaa pesä, jossa on munia. Vaikkakin harakka ei ole rauhoitettu lintu tämän tapahtuman aikana, sen pesän rikkominen silloin, kun siellä on munia, on rikos luonnonsuojelulain mukaan. Harakan rauhoitusaika alkaa 1.4.

      Täytyy tarkkailla siellä, miten tilanne harakoilla ja ko. taloyhtiöllä etenee.
      Anu

      Poista
    2. Tuo oli mielessä minullakin, linnuilla on rauhoitusaika pesinnän ajan lajiin katsomatta. Tuntuu kuin ihmiset ja linnut eivät enää mahtuisi kaupunkiin ja maallakin niiden pitäisi olla jossain muualla kuin kesämökkitontilla. :(

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Niin, se oli surullista.
      Mutta sitkeät harakat rakensivat pesänsä uudelleen. Ja, pari viikkoa sitten, kun näin ne viimeksi, niillä oli pesintä käynnissä :)

      Anu

      Poista

Kiitos, kun kommentoit! Thank you for your comments.
(Please, do not write links in your comment)