Malla on sairas

Malla on todella vakavasti sairas. Olen nyt itsekin hyvin uupunut sekä fyysisesti että henkisesti.

Mallalla on ollut noin kaksi viikkoa ruokahaluttomuutta, jota tulkitsin ensin nirsoiluksi: syö kupista vain sen, mikä on herkullisinta ja jättää loput syömättä. Tällaisia nirsoiluja Mallalla on joskus toisinaan ollut. Menevät ohi 1-6 vuorokaudessa. Nyt vain ei mennyt ohi, ja tuli täysin syömättömiä päiviä – tosin, koulutukselliset herkkupalat yhä kelpasivat. 

Malla intoutui samoista asioista kuin aina, mutta muutoin alkoi mieluummin vetäytyä yksin makuulle tai nukkumaan. Sitten Malla alkoi nuolla tiheästi alapäätään: sekä pyllyaukkoa että vulvaa ja vielä tervettä, ei leikattua, jalkaansakin. Huomasin ruskeaa vuotoa vulvasta. Ja, samaan aikaan Malla alkoi välillä painaa pyllyä maahan. Peräaukossa ei anaalirauhaset olleet kovinkaan turvonneet. Menimme lääkäripäivystykseen. Ultrassa lääkäri totesi kohdussa erittäin pienen tulehduksen. Malla sai antibiootit.

Kesällä

Tilanne kuitenkin paheni vuorokauden aikana huomattavasti. Malla ei enää jaksanut kävellä. Muutamien askelien jälkeen Malla laittoi äkisti pyllynsä maahan – tällainen käytös johtuu äkillisestä kovasta kivusta. Malla ei siis enää jaksanut kävelläkään, koska kivut olivat niin kovat. Samalla hän alkoi valittaa ja itkeä.

Menimme päivystykseen. Lääkäri tutki Mallaa ja teki saman löydöksen kuin edellinenkin lääkäri: pieni tulehdus kohdussa. Lääkäri kuitenkin näki, että Malla on äärimmäisen kipeä. Tämä lääkäri tutki Mallaa noin kaksi tuntia – jopa ultraten Mallan kahdesti. Hänkin oli huolissaan, koska kivut Mallalla olivat suhteettoman kovat pieneen kohtutulehdukseen nähden. Malla ei tutkimuksissa arastellut mitään paikkaa kehossaan. Verikokeissa ei ollut mitään löydöksiä, eikä tulehdusarvot olleet koholla. Malla oli kuumeeton. Mutta se ei syönyt eikä juonut ja kivut olivat valtavat. (Tämä hieno nuori eläinlääkäri, joka tutki Mallaa noin kaksi tuntia, jopa soitti parin päivän päästä kysyäkseen, mikä Mallan tilanne on. Häntä jäi vaivaamaan Malla, koska hän ei kaikesta tutkimuksesta huolimatta löytänyt syytä Mallan äärimmäisiin kipuihin. Informoimme jatkossa häntä vielä lisää, kun syyt Mallan kipuihin löytyvät)

Kipulääkkeistä ja antibiootin aloittamisesta huolimatta Mallan tila paheni ja jouduimme menemään illalla vieläkin päivystykseen. Tämäkin lääkäri teki samat havainnot kuin edelliset. Hän kuitenkin sanoi, että joku koira voi reagoida suhteettomasti jopa pieneen kohtutulehdukseen. Niinpä Malla päätettiin leikata heti seuraavana aamuna. Malla sai tuolloin yöllä vielä klo 24. 00 aikoina kipupiikin. Kotona olimme yöllä juuri ennen klo 01.00. Vietin yön Mallan vieressä. Kipupiikistä huolimatta, Malla vikisi ja itki kivusta ja nuoli alapäätään. Emme juuri nukkuneet.

11.4. 2015

Aamulla Malla leikattiin. Lääkäri totesi avattuaan Mallan, että kohtutulehdus on niin äärimmäisen pieni, että se paranisi pelkästään antibiooteilla. Hän kuitenkin teki päätöksen leikata kohtu ja munasarjat pois, koska oli pakko pois sulkea mahdollisuus, että Malla reagoi kohtuuttomasti pieneen kohtutulehdukseen. Päätös leikata oli oikea. Hänen mielestään niin pieni tulehdus ei voi aiheuttaa niin suuria oireita ja kipuja kuin Mallalla on, joten hän teki lisätutkimuksia. Kaikki veriarvot edelleen hyvät, mutta yksi löydös tuli. Pissassa on suuri määrä sokeria ja veren sokeripitoisuudet ovat hyvät. Tämä viittaa munuaisiin - munuaissairauteen.

Malla eilen

Leikkauksen jälkeen Malla ei ole pissannut eikä kakannut, vaan virtsarakko on tyhjennetty lääkäriasemalla. Malla ei edelleenkään juuri kykene kävellä, sillä kivut ovat kovat. Mallalla on leikkauskivut, sekä todennäköisesti siinä vielä ne alkuperäisetkin kivut.  Ruokaa hän syö kädestä, mutta ei normaalia määrää.

Hetkellinen muutos Mallan vointiin tuli, kun siskoni vieraili. Malla on pitänyt siskostani aina aivan erityisen paljon. Malla oli hetkellisesti terhakka, söi siskoni kädestä ja joi itsenäisesti ensimmäistä kertaa vettä noin neljään vuorokauteen. Malla hymyili onnellisena siskoni ollessa paikalla.

Eilen

Tänään aamullakaan Malla ei tehnyt pissaa, eikä kakkaa. Pissa täytyisi saada ulos, joten todennäköisesti joudumme taas mennä lääkäriin. Ruoka ja vesi ei tänään ole kelvannut. Herkkupaloja Malla on kädestä ottanut, mutta ei ruokaa. Herkkupalojen sisällä olleet lääkkeet Malla sylki pois, joten jouduin pakolla työntämään lääkkeet hänen kurkkuunsa. Ja, vettä jouduin taas ruiskuttamaan Mallan suuhun urheilujuomapullolla.

Ei yhtään helpottanut minun oloa (vaan pahensi), kun tänään aamulla eräs koiran ulkoiluttaja kertoi hänen edesmenneellä koirallaan olleen samat oireet kuin Mallalla. Hänelle diagnosoitiin jokin munuaissairaus ja hoito sen mukaista. Koira meni heikompaan kuntoon ja kuoli. Omistaja halusi ruumiinavauksen, koska halusi tietää, mikä koiralla oli. Ruumiinavauksessa selvisi, että sillä oli ollut krooninen aivokalvontulehdus.

Tänään aamulla

Lääkäri soittaa tänään koetuloksista. Mallan tutkimista jatketaan. Toki, vielä on olemassa pieni mahdollisuus, että Malla olisi reagoinut kohtuuttomasti erittäin pieneen kohtutulehdukseen. Jos niin olisi, niin antibiootit ja tulehduskipulääkkeen pitäisi tehdä Mallan terveeksi.

Haluaisin vain Mallan terveeksi. Oma pikku Mallukka – hänet haluan terveeksi. Olen niin huolissani.

Anu

Järripeippo

Talvella ruokintapaikalla Lahdessa oli harvinaisen hiljaista. Lintuja ei käynyt paljon ja ruokaa meni vähän. Viimeisen parin päivän aikana ruokintapaikalla on kuhissut. Muuttolintuja on tullut paljon. Peipot käyvät ahkerasti syömässä. Joukossa on tosi laihanlaisia naaraspeippoja. Samoin vihervarpuset ovat suurin määrin ruokailemassa ja niidenkin joukossa on laihanlaisia yksilöitä paljon. Paikalla ovat myös vakilinnut: eri tiaiset, punatulkut, varpuset ja pikkuvarpuset sekä käpytikat.

Vihervarpuset ja peipot ovat lentäneet meren ylitse Suomeen ja aloittavat nyt tankkauksen pesintää varten. Luin jostakin, tai kuulin lintukurssilla, että pikkulintujen kevättankkaus on niille tärkeämpää kuin syystankkaus ennen muuttoa. Keväällä ne tankkaavat itseensä ruokaa, jotta jaksavat pesinnän: hautomisen sekä poikasten ruokinnan. Hautominen ja poikasten ruokinta vievät pikkulinnuilta energiaa paljon.

Innolla olen tuijotellut ruokintapaikkaa, josko näkisin harvinaisempia pohjoisen muuttajia. Niitä ei ole näkynyt. Uusina lajeina ruokinnalla on kuitenkin ollut rautiainen ja järripeippo (Fringilla montifringilla/rambling). Järripeippo on varsin yleinen lintu Suomessa, mutta täällä Etelä-Suomessa niitä ei niin paljon ole. Nämäkin yksilöt, koiraat ja naaraat, joita nyt on ruokinnallani, eivät ole tässä kauan, vaan jatkavat matkaansa pohjoisemmaksi. Järripeippo on päivämuuttaja.

In the last few days there has been a lot of birds in the feeding place . Migratory birds has became.

A new species in the feeding place is Dunnock and Brambling. In Finland, there is a lot of bramblings, but they are not in southern Finland. These bramblings, in my feeding place, will continue their journey to the North. The Bramblings migrate in the daytime.

Anu

Pikkutikka

Nyt on niin hektisiä ja upeita lintuilupäiviä, ettei oikein ehdi tietokoneella istua! Lintuja tulee ja menee! Äänimaisema varhain aamulla mahtava! Sisällä ei malttaisi yhtään olla! Pikkulinnut ovat nyt näkyvissä – pian puissa on lehdet ja pikkulintuja ei sitten enää niin vain näekään.

Eilen aamulla lintuilin Helsingissä Viikissä kolme tuntia ja illalla Lahdessa kuta kuinkin saman verran. Tässä postauksessa vain yhdestä havainnosta, pikkutikasta, sillä se yllätti minut. Viikissä kävelin eri polkua kuin yleensä kävelen ja polun varrella löytyi yllätyksiä, joista iloisin yllätys oli kahden pikkutikkan havaitseminen. Ja, kuljettuani polkua eteenpäin näin vielä kolmannenkin pikkutikan.

Lintuatlaksen mukaanpikkutikkoja on noin 4000 – 7000 paria Suomessa.

Illallakaan en malttanut pysyä sisätiloissa, vaan jatkoin lintuilua. Havainnoista myöhemmin. Kun lopetin lintuilun ja menin sisälle Pirkon mökkiin, ajattelin mielessäni, että kaikista linnuista, jalohaikara mukaan laskettuna, upein havainto oli Viikin pikkutikat. En tiennyt kyseisessä paikassa olevan pikkutikkoja, joten ne yllättivät minut täysin.

Poistaessani kenkiä jaloista ajattelin mielessäni pikkutikkoja. Käännyin samalla katsomaan kuistin ikkunasta ulos. Näin hämmästyksekseni vajaan viiden metrin päässä, pihan omenapuussa, pikkutikan! Onneksi kamera oli vieressä! Kuvasin ikkunan lävitse.

Eilinen oli siis oikea pikkutikkojen päivä! Minä kerta kaikkiaan pidän pikkutikoista!

Luontoportissa perustietoa pikkutikasta: Pikkutikka.

P.S. Kaiken lintupaljouden lisäksi upeaa oli olla myös pari päivää sitten Petteri Lehikoisen kurssilla. Hän opetti vaikeasti tunnistettavia lintupareja. Kurssi oli minulle antoisa ja rohkaiseva. Sain muun muassa uusia, hyviä eväitä siihen, miten voi kiikareilla oppia tunnistamaan lintuja lintutorneistakin – siis ilman, että näkee kaukoputkella yksityiskohtia linnuista. Olinkin eilen aamulla jo kello kuuden maissa tornilla opettelemassa asiaa!

Yesterday morning I was birding about 3 hours in Viikki (Helsinki). And in the evening I was birding in Lahti (about 100 km north from Helsinki). In Viikki I saw 3 Lesser Spotted Woodpecker and in the evening I saw still the one. It was in the appletree and I shot photos through the window. 

Now I can’t be inside the house – I have to go out, because there is so much birds now! I will tell later about the other birds I saw yesterday!

Knowledge about Lesser Spotted Woodpecker: Naturegate.

Distribution map

Anu

Maailman synty

Tuli sotka, suora lintu; lenteä lekuttelevi

etsien pesän sijoa, asuinmaata arvaellen.

Lenti iät, lenti lännet, lenti luotehet, etelät.

Ei löyä tiloa tuota, paikkoa pahintakana,

kuhun laatisi pesänsä, ottaisi olosijansa.

Liitelevi, laatelevi; arvelee, ajattelevi:

"Teenkö tuulehen tupani, aalloillen asuinsijani?

Tuuli kaatavi tupasen, aalto vie asuinsijani."

Niin silloin ve'en emonen, veen emonen, ilman impi,

nosti polvea merestä, lapaluuta lainehesta

sotkalle pesän sijaksi, asuinmaaksi armahaksi.

Tuo sotka, sorea lintu, liiteleikse, laateleikse.

Keksi polven veen emosen sinerväisellä selällä;

luuli heinämättähäksi, tuoreheksi turpeheksi.

Lentelevi, liitelevi, päähän polven laskeuvi.

Siihen laativi pesänsä, muni kultaiset munansa:

kuusi kultaista munoa, rautamunan seitsemännen.

Alkoi hautoa munia, päätä polven lämmitellä.

Hautoi päivän, hautoi toisen, hautoi kohta kolmannenki.

Jopa tuosta veen emonen, veen emonen, ilman impi,

tuntevi tulistuvaksi, hipiänsä hiiltyväksi;

luuli polvensa palavan, kaikki suonensa sulavan.

Vavahutti polveansa, järkytti jäseniänsä:

munat vierähti vetehen, meren aaltohon ajaikse;

karskahti munat muruiksi, katkieli kappaleiksi.

Ei munat mutahan joua, siepalehet veen sekahan.

Muuttuivat murut hyviksi, kappalehet kaunoisiksi:

munasen alainen puoli alaiseksi maaemäksi,

munasen yläinen puoli yläiseksi taivahaksi;

yläpuoli ruskeaista päivöseksi paistamahan,

yläpuoli valkeaista, se kuuksi kumottamahan;

mi munassa kirjavaista, ne tähiksi taivahalle,

mi munassa mustukaista, nepä ilman pilvilöiksi.

Kalevalan mukaan maailma syntyi telkän munista. Kyseisen eepoksen kirjoittamisajankohdassa telkkää kutsuttiin sotkaksi.

In the Finnish national epic, Kalevala, have a creation myth. In the original Finnish language text  the eggs that created the world was the eggs of the “sotka” which means “telkkä” and in English it is the Goldeneye.

--- Ere a beauteous duck descending,
Hastens toward the water-mother,
Comes a-flying hither, thither,
Seeks herself a place for nesting.
Flies she eastward, flies she westward,
Circles northward, circles southward,
Cannot find a grassy hillock,
Not the smallest bit of verdure;
Cannot find a spot protected,
Cannot find a place befitting,
Where to make her nest in safety.
Flying slowly, looking round her,
She descries no place for resting,
Thinking loud and long debating,
And her words are such as follow:
"Build I in the winds my dwelling,
On the floods my place of nesting?
Surely would the winds destroy it,
Far away the waves would wash it."

Then the daughter of the Ether,
Now the hapless water-mother,
Raised her shoulders out of water,
Raised her knees above the ocean,
That the duck might build her dwelling,
Build her nesting-place in safety.
Thereupon the duck in beauty,
Flying slowly, looking round her,
Spies the shoulders of the maiden,
Sees the knees of Ether's daughter,
Now the hapless water-mother,
Thinks them to be grassy hillocks,
On the blue back of the ocean.
Thence she flies and hovers slowly,
Lightly on the knee she settles,
Finds a nesting-place befitting,
Where to lay her eggs in safety.

Here she builds her humble dwelling,
Lays her eggs within, at pleasure,
Six, the golden eggs she lays there,
Then a seventh, an egg of iron;
Sits upon her eggs to hatch them,
Quickly warms them on the knee-cap
Of the hapless water-mother;
Hatches one day, then a second,
Then a third day sits and hatches.
Warmer grows the water round her,
Warmer is her bed in ocean,
While her knee with fire is kindled,
And her shoulders too are burning,
Fire in every vein is coursing.
Quick the maiden moves her shoulders,
Shakes her members in succession,
Shakes the nest from its foundation,
And the eggs fall into ocean,
Dash in pieces on the bottom
Of the deep and boundless waters.
In the sand they do not perish,
Not the pieces in the ocean;
But transformed, in wondrous beauty
All the fragments come together
Forming pieces two in number,
One the upper, one the lower,
Equal to the one, the other.
From one half the egg, the lower,
Grows the nether vault of Terra:
From the upper half remaining,
Grows the upper vault of Heaven;
From the white part come the moonbeams,
From the yellow part the sunshine,
From the motley part the starlight,
From the dark part grows the cloudage;

Kalevala

 Anu

Peippo

Peippojen (Fringilla coelebs/Common Chaffinch) laulua kuuluu kaikkialla.

Nämä kuvat otin tänään Viikissä. Kuvat saa isommaksi klikkaamalla hiirellä jotakin kuvaa.

Today I was again in Viikki. I took some photos of the Common Chaffinch.

Anu